Huih, mitähän sitä taas kertoiss.

Tämä päivä on menny aika koomatessa. Mitäpä sitä jaksaa muutakaan ku löhötä vapaapäivänä... Nääh, oon käyny hoitaan kuitenki asioita, vaikka en ois jaksanu ja reenailinki vaikka oli kyllä niin työn ja tuskan takana alottaa se. Kyllä sitä sitten pääsi vauhtiin ku jakso vain alottaa.

Lähin käymään sitten lenkilläki... Ei ehkä ois kannattanu :D
Minun suuntavaisto ei ole todellakaan mitenkään hyvä täällä,vaikka nyt melkein kaks vuotta täällä asunu. Minun 10km lenkki sinku 15km.. Sielä välistä yritin suunnistaa mapsin avulla ja välillä vaan menin suuntavaiston mukaan, muttei ilmeisesti olis kannattanu. Mutta lenkkeilyn kannalta nii ei haittaa :D

Polvi ja nilkka ei oikein enää kestä mitään. Ärsyttävää ku ei enää voi tehä oikein mitään sillee, ettei alkais jomottaan. Tänäänki kattelin vaan ikkunasta ku tuossa etupihalla on tollanen futiskenttä, niin kattelin ku jengi pelas siellä. Itelläki niin poltattais lähteä pelaaan, mutta ei. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, niinhän se kyllä on.

Mutta ei, olen tyytyväinen siihen mitä mulla on ja mitä pystyn tekeen, eihän se muu auta. Nyt tässä mussuttelen minun ''terveellistä'' iltapalaa. Kai oon jotain osannu tehä oikein ku oon laihtunu 7 kiloa alle kahessa kuukauessa! Ku mietitään, että ku aloin seurusteleen, niin 1 ja puolessa vuojessa lihoin vähän yli 12 kiloa. Nyt on puolet pois ja ollaan vahvasti menossa kesäkuntoon! Ero toimii mahtavana motivaationa.

Ja jotenki eron jälkeen oli tosi vaikeaa ja kai se nyt on ihan normaalia. Oli tosi vaikea oppia oleen yksin. Ja koko ajan oli sellanen fiilis, että nyt pitää olla tässä joku. Jotenki nyt pikku hiljaa olen alkanu ymmärtään, että ensin minun pittää keskittyä itteeni ja oppia oleen onnellinen yksinki, ennenku voin alkaa mitään säätään. Toki jos se oikea miekkonen sieltä tulee niin siinä mitään sitten mietitä.

Mutta jooh, alan laitteleen nukkuun ku kivasti 5.15 herätys ja aamulla töiihin!

Hyviä öitä!

Ps. Läppärillä on ihan sairaan ärsyttävä laittaa noita kuvia tänne!

Tämä oli lähinnä minun motto ku seurustelin, ei se auttanukkaan pysyyn ihan täydellisessä kunnossa!

No worries

Tästähän on tullu mielenkiintosta. Jotenki ootin tänään, että pääsen kirjottamaan eli hyvinhän tämä inspiraatio lähti taas käyntiin!

Tänään ollu taas suhteellisen rankka päivä. Loppu yö töissä oliki aika hirveä ja aamu vielä kauheampi. Ei ole helppoa millään tasolla, ku joutuu soittamaan omaisille, että kaikki ei nyt ole kunnossa, että todennäkösesti kohta asukas menehtyy. Ja sitten vielä ottaa vastaan tämän kyseisen rouvan mies.

Oli niin sydäntä särkevää nähä, kun mies tulee itku silmässä kauhealla kiireellä ja haluaa olla vaimonsa kanssa viime hetket. Ajatella, että kyseinen pariskunta on ollu 43 vuotta yhessä ja siitä päivästä lähtien ku tämä miehen vaimo joutu osastolle, niin se on joka ikinen päivä käyny hänen luonaan ja syöttäny ja viettäny aikaa hänen kans. Siinä on ollu kyse välittämisestä ja rakkaudesta.

Tiiän, että olen niin herkkä tälläsille asioille ja tottakai sitä tuli muutama kyynel vuodatettua, kuten myös työkaverillaki. Mutta olen kiitollinen siitä, koska sen takia minun on helpompi ymmärtää ihmisiä ja auttaa niitä. Helppo löytää niitä oikeita sanoja. Huih.


Töistä sitten pitiki lähteä suoraan kouluun, mikä oli mahtavaa, koska eihän mulla pitkän yön jälkeen edes väsyttänykkään. Koulussa sitten oliki arviointikeskustelu ja kolmonenhan tuli edellisestä kentästä! Happy! Muutenki koulu menny niin hyvin ku on vaan voinu. Löysin oikean koulun mihin jaksan panostaa.

Ja tänäään! Meinasin saaha sydänkohtauksen. :D Tuli viesti HOASilta asunto tarjouksesta, minkä sitten otinki. Kävin kirjottaan vuokrasopimuksen ja muutto onki sitten 1.5. Ainut mikä minua vähän tässä mietityttää on se, että se on soluasunto.. ja siellä asuu kaks muutaki poikaa. Pelkään kaikista eniten sitä millasia juntteja ne on ja miten tulen toimeen niitten kans. Saa nähä kuin kauan jaksan siellä olla ennenku menee hermot :D

Tätä se on aina öisin töissä :D

My little boring life

Haha, mulls jotenki naurattaa ku en ole yli vuoteen kirjottanu tänne mitään. Ja nyt tässä yritän miettiä mitä sitten kirjottaa.

Siis joo olen tosiaan töissä ja mulla on ihan sairaan tylsää, niin sain pienen inspiraation raapustaa tänne jotain. Mistäs sitä sitten aloittaiskaan..

Noo minun elämä on muuttunu aika paljon tämän vuojen puolella. Olen eronnu, muuttanu, alottanu työt ja sillee. Jotenki alkanu kokonaan uus elämä.

Erosin siis melkein kaks kuukautta sitten. Seurustelin päivää vaille 1 ja puol vuotta, mutta siinä asiat alko menee vähän huonosti niin päätettiin sitten lopettaa se. Yhteisestä päätöksestä sitten erottiin. Jotenki se oli vapauttavaa, mutta samalla ahistavaa. Siitä sitten lähtiki rlämä kohti uusia tuulia. Vaikka tosin voin myöntää, että yritin ruikuttaa takasin, huonolla menestyksellä tosin :D Mutta ei vaiskaan, kyllähän tämä tästä.

Sen jälkeen tuliki sitten muutto. No muuton syyt oli aika selvät, kuka nyt haluaa asua exän kans kovin pitkään. Ja se eron jälkeinen taival ei todellakaan ollu mikään helppo asua yhessä. Muutin siis äitin miehen työasuntoon siksi aikaa, että löytäsin sen oman ''hulppean'' asunnon jostaki. Oonki melkeen koko illan selaillu asuntoja ja selaillu ikean sivuja miten sitten kalustaisin sen. Mutta täällä asunnon löytäminen on aika vaikeaa, koska opiskelijan budjettiin ei ovi mikään hirveän kallis vuokra.

Alotin työt viime perjantaina. Oon tälläsessä palvelukeskuksessa infektiosstolla hoitajana. Olin täällä koulun kautta harjottelussa, niin sainki siinä samalla ittele kesätyöt elokuun lopulle asti, saisin jatkaa pitempäänki, mutta ehkä pyrin keskittyyn koulussa siihen viimiseen vuoteen. Tämä on kyllä mukava paikka, vaikka melkein kaikki asukkaat onki vuodepotilaita ja täysin autettavia. Ainakaan aika ei käy pitkäksi, paitsi ehkä näin öisin ku kaikki vain nukkuu. Sitten itte täällä palloilee, että mitä sitä keksis.

Voisin kai alottaa tämän kirjottelemisen taas säännöllisesti. Saisin ittelle jonku harrastuksen ja jotain tekemistä edes. Mutta ei minun elämä enää niin tylsää ole ku joskus olen täällä ruikuttanu. On siihen kyllä tullu vauhtia suunnalta jos toisestaki.

Mutta joo, kirjottelen huomenna lisää, kunnes herään. Koska olen niiiin ahkera ja pääsen vartin yli seitsämän töistä, lähden kohti koulua. Ja sitten menen nukkumaan pariksi vapaapäiväksi kotiin ja sitten jatkan taas töitä. Onneksi suhteellisen ''normaaleilla'' työvuoroilla. :D Ja sitten voin laittaa jotain kuviakii. Huomisseen tai myöhenpään, miten sen nyt haluaa ottaa!