Tänään ollu taas suhteellisen rankka päivä. Loppu yö töissä oliki aika hirveä ja aamu vielä kauheampi. Ei ole helppoa millään tasolla, ku joutuu soittamaan omaisille, että kaikki ei nyt ole kunnossa, että todennäkösesti kohta asukas menehtyy. Ja sitten vielä ottaa vastaan tämän kyseisen rouvan mies.
Oli niin sydäntä särkevää nähä, kun mies tulee itku silmässä kauhealla kiireellä ja haluaa olla vaimonsa kanssa viime hetket. Ajatella, että kyseinen pariskunta on ollu 43 vuotta yhessä ja siitä päivästä lähtien ku tämä miehen vaimo joutu osastolle, niin se on joka ikinen päivä käyny hänen luonaan ja syöttäny ja viettäny aikaa hänen kans. Siinä on ollu kyse välittämisestä ja rakkaudesta.
Tiiän, että olen niin herkkä tälläsille asioille ja tottakai sitä tuli muutama kyynel vuodatettua, kuten myös työkaverillaki. Mutta olen kiitollinen siitä, koska sen takia minun on helpompi ymmärtää ihmisiä ja auttaa niitä. Helppo löytää niitä oikeita sanoja. Huih.
Töistä sitten pitiki lähteä suoraan kouluun, mikä oli mahtavaa, koska eihän mulla pitkän yön jälkeen edes väsyttänykkään. Koulussa sitten oliki arviointikeskustelu ja kolmonenhan tuli edellisestä kentästä! Happy! Muutenki koulu menny niin hyvin ku on vaan voinu. Löysin oikean koulun mihin jaksan panostaa.
Ja tänäään! Meinasin saaha sydänkohtauksen. :D Tuli viesti HOASilta asunto tarjouksesta, minkä sitten otinki. Kävin kirjottaan vuokrasopimuksen ja muutto onki sitten 1.5. Ainut mikä minua vähän tässä mietityttää on se, että se on soluasunto.. ja siellä asuu kaks muutaki poikaa. Pelkään kaikista eniten sitä millasia juntteja ne on ja miten tulen toimeen niitten kans. Saa nähä kuin kauan jaksan siellä olla ennenku menee hermot :D
Tätä se on aina öisin töissä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti